Norjalainen villapaita

Varoitus: tämä tarina on pitkä! Jos et jaksa lukea, käy katsomassa toisenlaista Norjalaista villapaitaa.

Joulun aikaan vuosi sitten hurahdin neulottuihin joulupalloihin. Ostin Arnen ja Carloksen kirjan ja ihastuin kurjan kannessa olevan miehen villapaitaan. Olin vieraillut  aikaisemmin kaverini luona Tromssassa ja ihaillut norjalaisia villapaitoja. Surffailin netissä ja löysin Space Invaders –pelin hahmoista tehdyn perinteisen norjalaisen Marius-villapaidan. Populaarikulttuurin ja perinteiden yhdistäminen lämmittää sydäntäni.

Ensimmäinen haaste tuli ohjeesta – se oli norjaksi. Ruotsin ja inter.netin käännösohjelmien ja neulesanalistojen avulla käänsin ohjeen. Toisena ongelmana oli lankavalinta. En halunnut lähteä sooloilemaan tässä vaiheessa. Turussa oli yksi kauppa, josta sai Dalegarnin Falk-lankaa. Se tosin sattui olemaan kiinni sairastumisen vuoksi kolmena ensimmäisenä kertana, jolloin yritin ostaa lankaa. Sisuuntuneena kuitenkin pääsin kaupoille, mutta toivomani värit olivat loppu. Sain vinkin, että lankaa voisi olla Helsingin Menitassa Korkeavuorenkadulla.

Parin viikon päästä junailin pääkaupunkiin ja marssin suoraan Menitaan. Siellä oli vain valkoista Falkia, mutta sain kehotuksen käydä Espoon Soukan myymälässä. No, mikäpä siinä – Espoohan olisi joka tapauksessa maalini. Hyppäsin ensimmäiseen Soukan bussiin ja arvelin jääväni oikealla pysäkillä pois. Ja Menitan Soukan myymälässähän kaipaamani lankaa sitten oli!

Itse neulominen oli helpoin osa villapaitaprojektiani. Kirjoneuleesta tulee helposti tiiviimpää kuin alun perin suunnittelee, mutta lopputulos on kuitenkin hyvä. Jälkikäteen olisin kyllä valinnut yhden isomman koon, mutta naisten mallin kai kuului olla tyköistuva. Falk on hyvä lanka neuloa – pehmeä, mutta jämäkkä.

Osien valmistuttua oli aika kohdata projektin hurjin vaihe: kirjoneuleen leikkaaminen. Luit oikein. Norjalaiset neulovat kirjoneulevillapaitansa pyöröneuleena ylös asti ja sitten leikkaavat aukot käsille. Hurjaa, mutta toimivaa. Kainaloaukko vahvistetaan ensin ompelukoneen siksakilla molemmin puolin ja leikataan vasta sitten. Tästä löytyy hyviä kuvia ja videoita. Käytin apuna myös tukikangasta.

Lopussa mielestäni tärkein vaihe oli höyryttää neule kostean liinan läpi. Käytän höyryttämiseen vedellä kasteltua keittiöpyydettä, jonka käärin neuleen ympärille ja painelen kevyesti silitysraudalla. Tällä kertaa laitoin paidan myös petauspatjan ja sängyn väliin pingottumaan yöksi.

Vastoinkäymisistä ja hankaluuksista huolimatta villapaidan teko oli hauskaa. Oikeastaan ongelmien kohdalla tuli houkutus yrittää selviytyä niistä vielä paremmin. Nyt tekisin joitain kohtia toisin, mutta jätetään niiden korjailut seuraaviin paitoihin. Kiitos Arne ja Carlos!

/V.