Askarrellen

No nyt me puuhasteltiin. Tai itse asiassa siitä on jo aikaa, mutta kuvat löytyivät kamerasta vasta nyt. Saimme aikaan sotkun, mutta myös monta hienoa tekelettä. Yksi teki korttia, toinen taulua ja kolmas sinkoili ympäriinsä, kunnes keskittyi hauskojen Hyvä elämä -käyntikorttien äärelle. Oli kai sitä luovuudentuskaa, tai liikaa kahvia.

/H

Norjalainen villapaita

Varoitus: tämä tarina on pitkä! Jos et jaksa lukea, käy katsomassa toisenlaista Norjalaista villapaitaa.

Joulun aikaan vuosi sitten hurahdin neulottuihin joulupalloihin. Ostin Arnen ja Carloksen kirjan ja ihastuin kurjan kannessa olevan miehen villapaitaan. Olin vieraillut  aikaisemmin kaverini luona Tromssassa ja ihaillut norjalaisia villapaitoja. Surffailin netissä ja löysin Space Invaders –pelin hahmoista tehdyn perinteisen norjalaisen Marius-villapaidan. Populaarikulttuurin ja perinteiden yhdistäminen lämmittää sydäntäni.

Ensimmäinen haaste tuli ohjeesta – se oli norjaksi. Ruotsin ja inter.netin käännösohjelmien ja neulesanalistojen avulla käänsin ohjeen. Toisena ongelmana oli lankavalinta. En halunnut lähteä sooloilemaan tässä vaiheessa. Turussa oli yksi kauppa, josta sai Dalegarnin Falk-lankaa. Se tosin sattui olemaan kiinni sairastumisen vuoksi kolmena ensimmäisenä kertana, jolloin yritin ostaa lankaa. Sisuuntuneena kuitenkin pääsin kaupoille, mutta toivomani värit olivat loppu. Sain vinkin, että lankaa voisi olla Helsingin Menitassa Korkeavuorenkadulla.

Parin viikon päästä junailin pääkaupunkiin ja marssin suoraan Menitaan. Siellä oli vain valkoista Falkia, mutta sain kehotuksen käydä Espoon Soukan myymälässä. No, mikäpä siinä – Espoohan olisi joka tapauksessa maalini. Hyppäsin ensimmäiseen Soukan bussiin ja arvelin jääväni oikealla pysäkillä pois. Ja Menitan Soukan myymälässähän kaipaamani lankaa sitten oli!

Itse neulominen oli helpoin osa villapaitaprojektiani. Kirjoneuleesta tulee helposti tiiviimpää kuin alun perin suunnittelee, mutta lopputulos on kuitenkin hyvä. Jälkikäteen olisin kyllä valinnut yhden isomman koon, mutta naisten mallin kai kuului olla tyköistuva. Falk on hyvä lanka neuloa – pehmeä, mutta jämäkkä.

Osien valmistuttua oli aika kohdata projektin hurjin vaihe: kirjoneuleen leikkaaminen. Luit oikein. Norjalaiset neulovat kirjoneulevillapaitansa pyöröneuleena ylös asti ja sitten leikkaavat aukot käsille. Hurjaa, mutta toimivaa. Kainaloaukko vahvistetaan ensin ompelukoneen siksakilla molemmin puolin ja leikataan vasta sitten. Tästä löytyy hyviä kuvia ja videoita. Käytin apuna myös tukikangasta.

Lopussa mielestäni tärkein vaihe oli höyryttää neule kostean liinan läpi. Käytän höyryttämiseen vedellä kasteltua keittiöpyydettä, jonka käärin neuleen ympärille ja painelen kevyesti silitysraudalla. Tällä kertaa laitoin paidan myös petauspatjan ja sängyn väliin pingottumaan yöksi.

Vastoinkäymisistä ja hankaluuksista huolimatta villapaidan teko oli hauskaa. Oikeastaan ongelmien kohdalla tuli houkutus yrittää selviytyä niistä vielä paremmin. Nyt tekisin joitain kohtia toisin, mutta jätetään niiden korjailut seuraaviin paitoihin. Kiitos Arne ja Carlos!

/V.

Pikkujoulutunnelmissa

Ja meillä kaikilla oli niin mu-ka-vaa! HE -tiimi vietti pikkujouluja, tunnelmakuvat kertovat eniten illasta. Pikkujouluterkkuja teille! Pus!

Jättiläisherkku

Viime kesänä innostuin marengeista, mutta yksi kiehtova marenkikategoria oli jäänyt testaamatta. Hyvä syy asian korjaamiseksi tuli, kun iltapäivällä kotiin tuli yksi korkeakoulutettu lisää ja illalla odotti pikkujoulut. Odotukset olivat korkealla, onnekseni voin todeta, että odotukset täyttyivät. Suosittelen testaamista!

Ohjeen suklaamarenkeihin otin Mansikkamäki-blogista. Olen ymmärtänyt, että oikeeseen marenkiin ei kuulu kuin sokeri ja valkuainen, mutta tällä kertaa olin hyvin avoimin mielin ja annoin mennä.

Suklaamarengit

4 valkuaista

2,5 dl erikoishienoa sokeria

2 tl perunajauhoja

1 tl tuoretta sitruunamehua

vaniljasokeria maun mukaan

70 g tummaa suklaata

Sulata suklaa ja anna jäähtyä. Vaahdota valkuaiset ja lisää vähitellen sokeria. Lisää perunajauho, vaniljasokeri ja sitruunamehu. Vatkaa kunnes marenki on jämäkkää. Normaalisti teen marengin vesihauteen päällä vatkaten, mutta tällä kertaa kokeilin ilman ja ihan hyvää tuli.

Kun vaahto on tarpeeksi jämäkkää, nostele suklaa taikinaan ja varo sekoittamasta liikaa. Ota huomioon myös se, että pellille nostelussa taikina sekoittuu vielä vähän, itse sekoitin turhan paljon. 

Nostele lusikalla isohkoja kekoja pellille, ohjeen määrästä tulee noin 10 marenkia. Mansikkamäen ohjeessa kehoitetaan paistamaan 100-120 asteessa puolitoista tuntia, mutta oikean paistoajan löytäminen on kokeilusta kiinni. Itse paistoin matalammassa lämpötilassa ja muistaakseni lähemmäs kolme tuntia. Marenkien tulee olla pinnalta rapeita, mutta sisältä hieman tahmeita.

/H

Sadonkorjuuruokaa

Lehdet ja blogit pullistelevat toinen toistaan ihanampia juuresherkkuja. Punajuuret löysin pari vuotta sitten (uudelleen), eksoottisemman bataatin vasta hiljattain. Hyvä elämä testasi uutta ja vanhaa sopivassa suhteessa.

Punajuurista on muodostunut tuttua herkkua vakioresepteineen. Melko samanlaista herkkua söin kerran ravintolassa punajuuri-vuohenjuustopihvin nimellä.

Punajuuria ja vuohenjuustoa

- punajuuria syöjien mukaan

- pötkö vuohenjuustoa

- oliiviöljyä (rypsi käy myös ihan hyvin)

- sormisuolaa

- balsamicoviinietikkaa

Kuori punajuuret. Keitä punajuuria koosta riippuen 20-30 minuuttia. Pilko vuohenjuusto n. 1 cm paksuisiksi viipaleiksi. Pilko keitetyt punajuuret 2-4 osaan koosta riippuen. Lado punajuuret uunivuokaan, kaada päälle noin ruokalusikallinen öljyä ja saman verran viinietikkaa. Asettele vuohenjuusto päälle. Paista uunissa 200 asteessa 20-30 minuuttia tai kunnes vuohenjuusto on sulanut ja punajuuret ovat kypsiä. Ripottele päälle sormisuolaa hienonnettuna. Nam!

Sitten testikeittiön puolelle.

Bataattiranskikset tein Kokit ja potit -blogin ohjeen mukaan. Ohje oli toimiva. Laitoin vähän liikaa öljyä, joten aluksi ranet olivat löllöjä. Pidempi paistoaika paransi rapeutta. Ohje oli hauska ja voisin kokeilla toistekin. Bataatissa ainoa huono puoli on se, että se rahdataan rapakon takaa. Kotimaisia juureksia kuitenkin kuljetetaan huomattavasti lyhyempi matka ja torjunta-aineiden sekä geenimuuntelun määrä on vähäisempi. Siksi yritän valita ainakin luomubataatteja. Ja useammin niitä kotimaisia.

Tällä kertaa maistelimme ranskalaisia kaupan kermaviilidipin kanssa, mutta ehkä ensi kerralla leikittelen itse mausteilla. Syksyn pimeydessä bloggaajakin toimii hitaammin, ruoka valmistuu uunissa hartaasti hautuen ja varaudutaan pitkään pimeyteen säästellen energiaa.

/V.

Paljastus

Nyt sen ehkä kehtaa jo paljastaa. Meillä oli syksyllä salaseura. Se kokoontui maanantaisin, kello 21. 

Nyt sanomme sen: katsoimme Erilaisia äitejä, joka viikko. 

Asia on julki. Voimme suositella. Jaksot on jo näytetty teeveessä, mutta Katsomosta ne löytyvät. Ilmeisesti jaksot ovat poistumassa, eka on jo hävinnyt. Suosittelemme erityisesti perhe Sandelin -jaksoa, hänelle tsempit!

Muista!

Hei tänään me haluamme muistuttaa heijastimen käytöstä! Onks sulla jo?

P.S. Illalla puuhastellaan! Siitä lisää myöhemmin.

Kurpitsan arvoitus

Naapurimme oven eteen oli ilmestynyt eräänä sunnuntaina suuri kurpitsalyhty. Ei tosin ihan yhtä suuri kuin siinä Muumilaakson tarinoita -jaksossa, jossa Pikku-Myy muuttaa kurpitsan sisään.

Kurpitsalyhdyt ovat mielestäni hauskannäköisiä ja ne tuovat mukavsti jekkuilevaa valoa ympäristöönsä. Olkoonkin, että niiden lähtökohta on kovin amerikkalainen.

Nyt kurpitsalyhty on ollut jo viikon valotta. Mieleni tekisi mennä laittamaan sinne kynttilä - tai ehkäpä kaiverran vielä oman.

Kuvan kurpitsalla ei ole yhteyttä tapahtuneeseen.
/V.

Jos metsään haluat mennä

Halusimme kaveriporukalla lähteä pienelle retkelle. Ensimmäinen yhteinen aika järjestyi vasta lokakuulle, mutta mikä sen parempaa kuin kietoutua syksyn synkeään usvaan. Nuotion liekit lämmittävät ja kuivattavat vielä paremmin kuin kirkkaana kesäpäivänä.

 

Kuhankuonolla ei ollut ruuhkaa, vain muutama vastaantulija. Liekö syynä taivaalta tervehtinyt tihku?

Teimme Vajosuon kierroksen, etsimme vanhan kartan mukaista Punaista toria, löysimme ikipetäjän ja aarnimetsän.

Metsällä ja ulkoilmalla on ihmeellinen vaikutus. Retkelle mars! Ei tekosyitä.
/V.

Sirkusmaista sunnuntaita

Sirkusmaista sunnuntaita! / I.

Tasaraitaa

Lankakorin sekaan kertyy aina keskeneräisiä projekteja. Nämä olivat lojuneet siellä jo pitkään, nyt ne ovat vihdoin valmiit.

Koriin jäi vielä monta pussukkaa, unohtuneita yllätyksiä kaikki. Eilen löysin yhdet ihan kivat palmikkosukat, niiden kimppuun seuraavaksi.

/H.