Mentaalimatkailua elokuvien parissa

Kai minua voisi kutsua elokuvien suurkuluttajaksi. Katson mieluiten eurooppalaisia elokuvia. Varsinkin saksan- ja ruotsinkielisiä tulee katsottua paljon, osittain siitä syystä, että saan ylläpidettyä kielitaitoani.

Elokuvissakin pääsee matkalle, näkee henkeäsalpaavia maisemia ja tutustuu uusiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin. Hyvässä elokuvassa ei tarvitse ollut kovin monimutkaista juonta eikä siinä tarvitse tapahtua paljoa, mutta minusta hyvä elokuva herättää miettimään. Sen ei tarvitse kuitenkaa antaa kaikkiin kysymyksiin valmiita vastauksia. Ehkä pohtiminen on itsessään arvokasta.

Turun elokuvatarjonta ei ole kovin monipuolista ja se keskittyy amerikkalaisiin kassamagneetteihin. Onneksi välillä näytetään erikoisempiakin elokuvia. Silloin täytyy olla nopea, koske ne pyörivät teatterissa yleensä viikon tai maksimissaan kaksi. Siksi erilaiset elokuvafestivaalit on oiva tapa nähdä erikoisempia elokuvia. Kävin viikonloppuna Helsingissä järjestettävässä Rakkautta ja Anarkiaa-elokuvafestivaalilla, joka pidettiin jo 26. kerran.

Ehdin käydä katsomassa neljä erilaista elokuvaa viikonlopun aikana. Kaksi ensimmäistä elokuvaa eivät olleet onnistuneita valintoja, koska koulussa ei opetettu Sheaksperen englantia saati irlantilaisten teinipoikien käyttämää slangia. Juonta pystyin vielä joten kuten seuraamaan, mutta moni vitsi taisi jäädä tavoittamatta kielimuurin takia. Kaksi muuta elokuvaa osoittauivat paremmiksi valinnoiksi. Islantilainen XL tarkasteli länsimaisten mässäilyä ja irstailua. Se oli mielenkiintoinen elokuva, vaikka päähenkilö oli kerrassaan kuvottava. Eniten pidin turkkilaisesta elokuvasta Jin, joka kertoi sissikapinalliseksi päätyneestä kurditytöstä. Elokuvassa ei varsinaisesti tapahtunut mitään erityistä. Oikeastaan tyttö käveli eteenpäin koko elokuvan ajan ja maisemat muuttuivat. Päivä vaihtui yöksi ja yö päiväksi. Puhettakin oli melko vähän (muutama dialogia koko elokuvan aikana). Silti se onnistui herättämään useita kysymyksiä.

/I.

Mutakakku

Mutakakut, browniesit ja muut ällömakeat suklaaleivonnaiset ovat kaikille tuttuja. Yksi resepti on kuitenkin ylitse muiden, se onnistuu aina ja maistuu todella hyvältä. Ulkonäkö saattaa pelästyttää, mutta älä anna sen häiritä.

1 dl juoksevaa leivontamargariinia
200 g tummaa suklaata
4 keltuaista
3 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
1/2 dl perunajauhoja
4 valkuaista
korppujauhoja

Kuumenna rasva vesihauteessa ja lisää paloiteltu suklaa, sulata ja sekoita.

Vaahdota keltuaiset, tomusokeri ja vaniljasokeri, vatkaa joukkoon perunajauhot ja suklaa-rasva -seos.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää valkuaisvaahto varovasti sekoittaen taikinaan. 

Voitele ja korppujouhota irtopohjavuoka ja paista uunin keskitasolla 175 asteessa 25-30 minuuttia. Kakun on tarkoitus jäädä keskeltä hieman löysäksi. Mutakakku on parhaimmillaan, kun se on hieman aikaa odotellut tarjottavaksi pääsyä. Jos maltat odottaa, niin säästä myös seuraavalle päivälle. Silloin kakku on mukavan jämähtänyttä. Tarjoile vaniljajäätelön tai vaniljavaahdon kanssa, nauti!

/H.

Lukupiiri

Olen ollut aina ahkera lukija ja luen monenlaisia kirjoja: kotimaista ja ulkomaista kaunokirjallisuutta, tietokirjoja sekä elämänkertoja. Kirjojen lukeminen vaatii sopivan mielentilan ja kiireettömyyttä. Päivän paras hetki on se, kun päivään kiireet on takana ja voin rauhoittua. Luen hetken ennen nukkumaan menoa. Välillä tulee toki aikoja, jolloin on niin kiire, etten ehdi ja jaksa tarttua mihinkään romaaniin.

Kesällä minulla oli paljon vapaata aikaa ja ehdin lukemaan pinon kirjoja, jotka ovat jääneet lukematta. Kaikki lukemani teokset olivat omalla tavallaan mielenkiintoisia ja antoivat ajattelemisen aihetta. Erilaiset kasvutarinat eri aikoina ja eri kulttuureissa ovat minusta kiehtovia ja niistä saa uudenlaista perspektiiviä omaan elämään. Lukeminen on halvin tapa lähteä reissuun. Istahda nojatuoliin ja pääset Afrikan kuumuuteen tai Thaimaan hiekkarannoille, jotka jatkuvat silmän kantamattomiin.

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut lukupiiristä. Minulla on ollut tarve keskustella lukemistani kirjoista ja syntyneistä ajatuksista. Lukupiirin perustaminen tuli puheeksi kahden työkaverini kanssa ja he innostuivat ideasta samalla tavalla. Ja sitten me perustimme sellaisen. Valitsimme ensimmäiseksi teokseksi Kjell Westön uusimman romaanin Kangastus 38. Ajattelimme, että se kiinnostaisi monenlaisia lukijoita.

Nyt kun ilmat ovat viilentyneet on mukava keittää kuppi teetä ja istahtaa nojatuoliin hyvää kirjaa lukien!

Lukuterveisin!

/I.

Happamia sanoi

Kaikki alkoi viime kesänä. Olisin halunnut tehdä raparperimehua. Raahasin pulloja puoli Suomea kesätyöpaikkakunnalleni. Tein enimmäkseen töitä ja unohdin itse tekemisen ilon.

Tuli syksy ja eräs telttailuretki peruuntui isäni puuhommien takia. Menimme mökkeilemään itäuusmaalaiseen pappilaan. Poimin omenoita, kun silmäni kirkastuivat: tuolla on pihlaja.

Poimin innoissani pihlajanmarjoja ja ostimme kaupasta hillosokeria ja pari purkkia. Tutkin ohjeita netistä ja päädyin Hesarin tarjoamaan reseptiin. Tölkityksen kanssa sain apua Marttojen keskustelupalstalta. Kotoiluni muistutti jo todellista digimummoilua.

Ensimmäinen erä jäi pieneksi, mutta kaipa Strömsönkin gurut kokeilevat näpertelyjään ennen kuvauksia. Lopulta minulla oli käsissäni neljä purkkia pihlajanmarjamarmeladia. Maku oli voimakas ja aito.

Juuri tällaista säilönnän pitäisikin olla: luin Agatha Christietä mehun kiehuessa liedellä. Ei kiirettä, ei pakkoa onnistua, ei massiivisia määriä (joita ensi kesänä ahmitaan seuraavien tieltä pois).

Pihjalanmarjamarmeladin ohje
1/2 l pihlajanmarjoja
4 dl vettä
noin 4 1/2 dl hillosokeria (100 g hillosokeria / 1 dl pihlajanmarjamehua)
1 vaniljatanko

• Riivi pihlajanmarjat oksista. Poista huonot marjat. Huuhtele marjat huolellisesti lävikössä.
• Laita marjat kattilaan veden kanssa ja keitä kannen alla 20–25 minuuttia tai kunnes marjat pehmenevät.
• Siivilöi mehu kulhoon, purserra lävikön läpi joukkoon myös marjat. Tuloksena pitäisi olla noin 3 1/2 dl sakeaa mehua.
• Huuhtaise kattila puhtaaksi. Kaada siivilän läpi puserrettu mehu takaisin kattilaan.
• Halkaise vaniljatanko. Raaputa vaniljansiemenet mehun joukkoon. Laita kattilaan myös vaniljatangon puolikkaat.
• Kuumenna mehu, lisää joukkoon hillosokeri sekoittaen. Anna kiehua kymmenisen minuuttia.
• Ota kattila liedeltä. Poista vaniljatangon puolikkaat. Purkita marmeladi huolellisesti puhdistettuihin, kuumennettuihin tölkkeihin. Säilytä viileässä. Tarjoa paahtoleivän kera tai juustolautasella.

Muuten tein aikalailla reseptin mukaan, mutta vanilja jäi pois. Makua se ei haitannut ja siten jopa sopinee paremmin liharuokien kanssa. Ensimmäisen erän 4 dl marjoja riitti yhteen purkkiin ja toisen erän 7-8 dl riittivät kolmeen (0,15 l) purkkiin. Tekipä mehua miten paljon hyvänsä, ohjeessa on selkeästi ilmaistu, että 1 dl mehua varten tulee 100 g hillosokeria. Keitin tölkit ja korkit irrallaan vedessä. Nostamisessa käytin apuna grillipihtejä. Marttojen ohjeissa suositeltiin myös lasipurkkien kuumentamista uunissa ja korkkien keittämistä. 

Kokeilut jatkuvat. Sitten, kun on aikaa ja sitten, kun huvittaa.
/V.

Eväsretki

Säästä huolimatta suuntasimme vielä Airiston aalloille, olihan meillä sentään eväät! Tuulta riitti ja tunnelma oli vauhdikas. Eväitä piti välillä vahtia, ne lentelivät veneessä laidalta toiselle. Loppu hyvin kaikki hyvin, lähes kaikki eväät saatiin syötyä. Oma suosikkini: Ullan pakarin aurinkopatu pesto, mozarella, tomaatti, rukola -täytteellä. Nam.

Eväsretkeilyn ystäville voin vinkata, että erikätevät eväspussit ovat ihan markettikamaa. Mene ja löydä leivinpapereiden ja muiden lähistöltä.

/H.